Deodoranttilahjat

Pidän siitä, kun jollekin kaikkien tunnistamalle ilmiölle löydetään naseva sana. Esimerkiksi teini-ikäisten vanhemmat ymmärtänevät pian kun sanon teinijätos, että kyseessä on tilanne jossa perillinen on jättänyt pakkaukseen juuri sen verran maitoa tai herkkuja, ettei se ole tyhjä, jolloin teini itse säästyy pakkausjätteen poisheittämisen vaivalta.

Samalle kohderyhmälle sana päästökätinen (ruots. släpphänt) lienee yhtä itsensäselittävä teinien omanaisuus, jonka kohteena voi olla lattialla yhtä lailla märkä pyyheliina kuin iPad, joka lojuu rojujen seassa odottamassa näyttönsä rikkovaa askelta. Oikeastaan päästökätisen lattialla voi olla mitä tahansa hänen käsissään on joskus käväissyt.

Uskon myös, että jos sanon deodoranttilahja, on helppo ymmärtää tarkoittavani lahjaa, jonka vastaanottajan luonnollinen reaktio on, jos ei nyt suoranainen loukkaantuminen, niin ainakin pieni epäilys: siksikö tämän sain, että haisen mielestäsi pahalle?

Mitä siis minun pitäisi ajatella siitä, että alaiseni toivat viime viikolla minulle, kenties deodoranttilahjaksi, tänä vuonna ilmestyneen Arto Hiltusen kirjan Johtamisen Taito? Olen kiitollinen lahajsta, yritän ottaa siitä opikseni!

Jos olisin vielä kyynisempi, ajattelisin, että he haluavat järjestää minulle potkut. Nimittäin, työnantajayritykseni hallituksen puheenjohtaja Björn "Nalle" Wahlroos on sanonut, ettei liike-elämän opaskirjoja pidä lukea. Norjassa hän jopa sanoi kerran, että sellaiselle johtajalle, jolla on hyllyssä bisneskirja pitää antaa potkut, mutta jos niitä on kokonainen kirjasto, se voi olla, jos ei nyt hyvä, niin ok.

Minulla nyt sattuu olemaan lukuisia ja lukemattomia näitä kirjoja sekä töissä että kotona, mutta mitäpä uralleni kävisi jos Wahlroos kävisi ja näkisi pöydälläni vain tuon, Nallen julkisesti halveksuman osuuskuntatoiminnan, entisen johtajan Hiltusen kirjoittama teoksen?

Onneksi tiimini järjestämä pahin vaarahetkeni jäi lyhyeksi. Sain samana päivänä ystävällisiltä liiketuttavilta, niin ikään tänä vuonna ilmestyneen, Matti Alahuhdan kirjan Johtajuus, kauniin joulukortin kera. Sehän ei edes ollut deodoranttilahja, koska ovat asiakkaitani, eivätkä antaneet esimerkiksi Jack Berkovin kirjaa Effective client management in professional services.

Joten jos Wahlroos nyt tulee käymään, minulla on pöydälläni siis ainakin nämä kaksi bineskirjaa, huh! Jos mukaan lasketaan johtamiskirjaksi - kuten Nalle keskimääräistä lukeneempana henkilönä saattaisi tehdä - Viktor E. Franklinin Elämän tarkoitusta etsimässä, niin ehkä puheenjohtaja voisi pitää kirjastoani jopa työpaikkani säilyttämisen arvoisena.

Eli tervetuloa kylään Nalle! Jos tulet vielä ennen joulua, tonttulakki päässä, lupaan jopa tarjota mainioita piparkakkuja, vähän suklaata ja muutaman sijoitusneuvon joululahjaksi.