Sotkasta närhen muniin

Tuo sotka, sorea lintu, liiteleikse, laateleikse. Keksi polven veen emosen sinerväisellä selällä; luuli heinämättähäksi, tuoreheksi turpeheksi.

Lentelevi, liitelevi, päähän polven laskeuvi. Siihen laativi pesänsä, muni kultaiset munansa: kuusi kultaista munoa, rautamunan seitsemännen.

Mitä kertoo kansastamme se, että kansalliseepoksemme Kalevalan mukaan, tuossa säkeessä ja sitä seuraavissa, suomalaisten maailma syntyi juuri sotkan munasta?

Sotkat ovat pienehköjä sorsalintuja, joiden lento on vailla uljautta ja äännähdykset mitäänsanomattomat. Ne ovat petoja piiloon sukeltavia pelokkaita muuttolintuja, jotka lähtevät kylmää talveakin etelään pakoon ja hakeutuvat mielellään pesimään lokkilintujen yhdyskuntiin: lokkeilevat siis lokkeja!

En tiedä onko Kalevalaa, alkuräjähdystä tai niiden vähemmän tunnettua poikkitieteellistä risteytystä tutkittu riittävästi, jotta voitaisiin päätellä mikä noin tusinallisesta eri sotkalajista maailman alulle pani. Oma veikkaukseni ja suosikkini on ehdottomasti tukkasotka, koska sen koiraalla on hassu ponihäntä ja se on yhtä mustavalkoinen kuin suomalaisen miehen kyky hahmottaa maailmaa (yllä koiras,alla naaras, lähde Wikipedia):

Mutta miksi ihmeessä sotka? Voiko olla, että hyvä herra Elias Lönnrot kiertäessään Suomea Kalevalan taruja kirjatakseen yksinkertaisesti kuuli väärin kun karjalainen akka kertoi miten maailman oli muninut kotka. Ne ovat sentään uljaita eläimiä, taivaiden valtiaita joiden siipienväli, pää, nokka ja voimat ylittävät kaikkien muiden lintujen, monen nisäkkäänkin.

Koska Lönnrot joka tapauksessa sepitti tuntemattoman suuren osan Kalevalasta itse, sitä voisi vapaasti nykyaikaistaa ja mielestäni nyt olisi korkea aika poistaa maailman synty sotkan meriittilistalta. Tuo myytti tekee suomalaisista nöyrän ja lokkeilevan kansan sen sijaan, että näyttäisimme maailmalle närhen munat!