Sateenkaarisukulaiset

Suomen kieltä pidetään kielioppinsa vuoksi vaikeana, ovathan 15 sijamuotoa harvinainen tapa hoitaa se, minkä useimmat kielet hoitavat prepositioin. Silti, suomalaisille nuo sijamuodot eivät suinkaan liene yhtä vaikea osa suomea kuin esimerkiksi yhdyssanat. Tai ne viheliäiset perheen nimet: kuka se kyty olikaan, vai onko se lanko?

Pride-viikon ajankohtainen huomio on, että suomen varsin tarkat perheen nimet - ja myös esimerkiksi ruotsin ja englannin svär- ja in-law -johdannaiset - ovat sukupuolittavat ja vanhanaikaiset. Perhesuhteen lisäksi ne vaihtelevat sukupuolen mukaan. Ovat leimaavat suorastaan: eihän esimerkiksi appia voi vihata kuten anoppia. Natoon ei ole syytä mennä! Naimisiin kuitenkin, muuten ei ansaitse perhenimistä moniakaan, ellei nyt sitten sanota vaikka avovävy tai avoanoppi!

Ruotsinkielessä on jo otettu käyttöön suomenkielen inspiroimana yleispronomi hen merkitsemään samaa kuin hän, ja kovaa vauhtia se korvaa sanat hon ja han. Samalla tavalla voisimme nyt suomessa jatkaa kulttuurimme pitkää tasa-arvon historiaa ja korvata vanhat perhenimet sukupuoli- ja siviilisäätyneutraaleilla.

Aloittaisin noista vaikeista, joita ei kuitenkaan kunnolla osata. Ja kun kerran uudistetaan, niin tehdään uusista termeistä loogiset ja helposti muistettavat:

Lapsen puoliso, oli sitten miniä tai vävy, olkoon lapuo. Puolison vanhempi olkoon puova. Eipä tarvitsisi enää anoppia haukkua! Puolison isovanhemmat? Isopuovia tietenkin.

Siten tietenkin puolison sisarus voisi olla puosi ja sisaruksen puoliso sipuo. Tässä kohtaa etymologia onkin jo varsin tutunoloinen, onhan se oma rakas jo tänäkin päivänä monelle siippa, kaikenlaisesta suuntautumisesta, sukupuoli-identiteetistä ja siviilisäädystä riippumatta.

Ylpeää sateenkaariviikkoa kaikille!