Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on joulukuu, 2015.

Loskaeetos

Me suomalaiset olemme tottuneet syys-talvisin, keväisinkin, rämpimään loskassa. Siitä käsittääkseni sai nimensä Miki Kuusen ja hänen kumppaniviisikkonsa vuonna 2008 perustama start-up -yritystapahtuma Loska, eli Slush . Virallisen tiedon, eli Wikipedian, mukaan " Slushin tavoitteena on saattaa yhteen kansainvälisiä kasvuyrityksiä, sijoittajia ja mediaa sekä auttaa yrittäjiä menestymään ja nostamaan yrityksensä maailman parhaaksi valitsemallaan toimialalla. " Tavoite on kunnianhimoinen ja kannatettava. Sanon nyt heti, että en ole käynyt tapahtumassa, enkä siten tietenkään voi arvioida sen sisältöä. Sen verran kuitenkin seuraan aikaani, että olen huomannut minkälaista yrittäjäeetosta se ruokkii. Tiedän myös, että tapahtuman huipennus on Pitching-kilpailu, jossa yrittäjiä palkitaan siitä, että osaavat esittää myyvästi liikeideansa, osoittavat kykynsä myydä yrityksensä osakkeita, ei niinkään tuotteita. Varmasti tapahtumalla on meriittinsä, mutta se myös palvoo yrittäjäkuvaa...

Deodoranttilahjat

Pidän siitä, kun jollekin kaikkien tunnistamalle ilmiölle löydetään naseva sana. Esimerkiksi teini-ikäisten vanhemmat ymmärtänevät pian kun sanon  teinijätos,  että kyseessä on tilanne jossa perillinen on jättänyt pakkaukseen juuri sen verran maitoa tai herkkuja, ettei se ole tyhjä, jolloin teini itse säästyy pakkausjätteen poisheittämisen vaivalta. Samalle kohderyhmälle sana  päästökätinen  (ruots.  släpphänt ) lienee yhtä itsensäselittävä teinien omanaisuus, jonka kohteena voi olla lattialla yhtä lailla märkä pyyheliina kuin iPad, joka lojuu rojujen seassa odottamassa näyttönsä rikkovaa askelta. Oikeastaan päästökätisen lattialla voi olla mitä tahansa hänen käsissään on joskus käväissyt. Uskon myös, että jos sanon  deodoranttilahja , on helppo ymmärtää tarkoittavani lahjaa, jonka vastaanottajan luonnollinen reaktio on, jos ei nyt suoranainen loukkaantuminen, niin ainakin pieni epäilys: siksikö tämän sain, että haisen mielestäsi pahalle? Mitä siis minun pi...

Sotkasta närhen muniin

Kuva
Tuo sotka, sorea lintu, liiteleikse, laateleikse.  Keksi polven veen emosen sinerväisellä selällä;  luuli heinämättähäksi, tuoreheksi turpeheksi. Lentelevi, liitelevi, päähän polven laskeuvi.  Siihen laativi pesänsä, muni kultaiset munansa:  kuusi kultaista munoa, rautamunan seitsemännen. Mitä kertoo kansastamme se, että kansalliseepoksemme Kalevalan mukaan, tuossa säkeessä ja sitä seuraavissa, suomalaisten maailma syntyi juuri sotkan munasta? Sotkat ovat pienehköjä sorsalintuja, joiden lento on vailla uljautta ja äännähdykset mitäänsanomattomat. Ne ovat petoja piiloon sukeltavia pelokkaita muuttolintuja, jotka lähtevät kylmää talveakin etelään pakoon ja hakeutuvat mielellään pesimään lokkilintujen yhdyskuntiin: lokkeilevat siis lokkeja! En tiedä onko Kalevalaa, alkuräjähdystä tai niiden vähemmän tunnettua poikkitieteellistä risteytystä tutkittu riittävästi, jotta voitaisiin päätellä mikä noin tusinallisesta eri sotkalajista maailman alulle pani. Oma veikkaukseni...

Yuletide carols

What follows is hardly an original account of how some men across the ages, with claims to special celestial jurisdiction, lay their hands upon the produce and modest traditions of honest folk. And it is all too long a writing for its actual simple purpose: An atheist's apology for gladly singing Christmas carols. If you either dislike singing anyway or have firm scriptural convictions that give you meaning in songs about baby Jesus, perhaps you need to read no further. If you do, however, go on reading, in the spirit of the festive season, please forgive me for not finding the brevity I would have desired. Onto the ruins of the Roman empire, funded from the coffers of the last emperors, the catholic church was founded. In addition to inheriting the language of Rome, Latin, the empire's remaining riches and the inner citadel of its capital, this institution soon also adopted the Roman ambition to dominate, tax and exploit other peoples of the world. It first took ...

Pääaineena EKG

Google Translate lienee maailman hauskin keksintö, niin paljon on vitsiä väännetty sen epätoivoisista yrityksistä kääntää kieleltä toiselle yhtä jos toista. Epäilen jopa, että koneen lingvistiseen algoritmiin on Otaniemen huumorilla tahallisesti ohjelmoitu kieli poskeen, eikä keskelle suuta. Kerran tutkittavani ollessani saan Google Translaten ansioista lukea monitorista, että sydämeni toimintaa seuraava yhdysvaltalainen laite "opiskelee EKG:tä". Nykyään lähes mikä vain tuntuu kelpaavan opinnoiksi!  Reading ECG  lukisi varmaankin laitteen alkuperäisellä kielellä. Minua pelottaa ylimielisyys, jonka Pisa-mittausten mairittelevat vertailut ovat tuoneet koulujärjestelmäämme. Olen toisaalla nähnyt vilaukselta, minkälainen on oikeasti hyvä koulu kun kaksi teini-ikäistä tytärtäni, sattumalta parin kivenheiton päässä Googlen pääkonttorista, saivat käydä vuoden verran yhdysvaltalaisia huippukouluja. Kieltämättä välillä tuntuu siltä, että luokseni Suomeen palattuaan, neitoset k...

On the shoulders of giants

If I have seen further, it is by standing on the shoulders of giants. Anyone with some familiarity of famous quotes and bumper stickers will tell you that these are the words of Isaac Newton, whose work in the 17th century - as an insidious prank to high-school students and economics majors - gave birth to calculus and classical mechanics. It may truly be his sentence and, as it happens, the very expression itself illustrates the point. For the metaphor of dwarfs on giants, nanos gigantum humeris insidentes,   and versions of it  have been traced back at least to the 12th century.  Whatever our thoughts and ideas, they spring from what was before us.  Or sometimes beside us. It is a popular part of feminist literature - scholarly and otherwise - to  examine great women behind famous men of historical consequence. I recently read this in a  New Yorker piece on Jane and Kurt Vonnegut :  Many of the ideas and themes that characterize Vonnegu...

The new black

Aikamme suosituimpia neologismejä ovat kaikenlaiset versiot sanonnasta, että jokin väri tai asia on uusi musta. Itseironinen muunnelma "Black is the new black" on sekin nykyään klisee. Nämä sanonnat - joita kielitieteilijät kutsuvat lumiklooneiksi - syntyivät muodin maailmaan: onhan musta vaate aina tyylikäs ja yhdisteltävissä useimpiin väreihin. Tänä päivänä kaikki tietävät, että silloin on syytä tottua johonkin väriin kun se on uusi musta. Muistan inholla kun kyseessä oli petroolinsininen. Käyttö on levinnyt siihen, että uusista ilmiöistä muodin ulkopuolella saatetaan sanoa, että nehän ovat uusi normaali. Näin kuvataan tottumuksen syntymistä myös epämiellyttäviin ilmiöhin, turtumista. Esimerkiksi blogosfäärin kirjoitusten keskimääräinen laatu ja MV-sivuston suosio todistavat, että joissakin piireissä ääliö on uusi älykkö . Muukalaisvastaisuuden normalisoituminen osoittaa, että rasismin hyväksyminen on uusi suvaitsevuus . Kerran sairaalassakin huomasin turtumisen uhan...

Star Wars Cuisine

Science can be seen as the discovery of the stories behind reality. In popular culture, there is also a somewhat reverse discipline; seeking to unveil the reality behind our stories. Even academics sometimes join this venture. One saga that has thus been thoroughly analysed is the epic of Star Wars. I have seen numerous analyses of the evil empire's economics, politics and - obviously as the depicted world is mysteriously permeated by The Force - its theology. For example, it can be deduced that there is some form of trade, and money plays a role in dealings between all the celestial creatures. There is a market for droids, and theft of them, there are slaves bought and sold and bars, where drinks are vended. Money exists, and clearly it is the motive of many a villain, like bounty-hunter Boba Fett and his father Jango Fett. Heroes too have pecuniary motivations: As the very first film from 1977 begins, Han Solo is drawn reluctantly into the skirmishes with the promise of...

Viimeinen neandertalilainen

” Ilman muuta debatin tuoksinassa tekee virheitä ja tämä oli yksi niistä." Alexander Stubb "Debatin tuoksinassa" olisi mainio nimi poliittisen kommentaattorin kolumnille. Varaisin sen itselleni jos olisin poliittinen pakinoitsija ja jos uskoisin, että ihmisellä olisi oikeus omistaa ideansa. En usko. Patentit, tekijänoikeudet ja etenkin herkkureseptien panttaaminen ovat suurin maailmanlaajuinen vitsaus sitten valtiorajojen.  Mitäpä jos tulen keksinyt neandertalilainen ei olisi opettanut taitoaan vaan ryhtynyt myymään sytytyspalveluita? Olisi vain salaa luolassaan tuikannut tuleen risuja myydäkseen niitä oravannahkoja vastaan kanssaköriläilleen. Kenties neandertalinihminen olisi patenttitalouden keksittyään valloittanut maailman ja Afrikassa tappanut kehityksen kehtoonsa ne hennot, vähäkarvaiset, pitkät, laihat typerykset, jotka jakoivat ajatuksiaan kuten bonobot jakavat lempeään: pyyteettä kenelle vaan. Kävi kuitenkin niin, että nuo naiivit idea-sapi...

Jeesus Dantzigilainen

Filosofi Arthur Schopenhauer oli monesta päätellen varsin epämiellyttävä mies. Hän taisteli teininä oikeudessa periäkseen suuremman osan isänsä konkurssipesästä kuin äitinsä ja sisarensa, ja oli muutenkin perheelleen tyly. Hän piti luentoja Berliinin yliopistolla, itsepäisesti ja tahallaan samaan kellonaikaan kuin halveksumansa Hegel, mitä ilmeisimmin toivoen, että tämä menettäisi oppilaitaan hänelle itselleen. Kun Schopenhauerin luennot kuitenkin kaikuivat kerta toisensa jälkeen tyhjille saleille, hän lopetti varsin lyhyen yliopistouransa kokonaan sen sijaan, että olisi siirtänyt luentojensa ajankohtaa. Kerran hän työnsi kotinsa ulkopuolella omasta mielestään liian kovaäänisesti meuhkanneen keski-ikäisen naisen alas portaita. Nainen vammautui työkyvyttömäksi. Schopenhauer riiteli viisi vuotta päästäkseen velvollisuudestaan maksaa hänelle vahingonkorvauksia. Ei päässyt, ja kun tuo nainen sitten lopulta kuoli, Schopenhauer iloitsi siitä ja kirjoitti tyytyväisyyttä huokuvan, ivallise...